..kauan odotettu ja pelätty päivä on siis koittanut (pahaenteistä rumpujen päristystä..): mainio matkakalenteri kilahti loman alkamisen merkiksi ja se kilahdus soi vielä pitkään päässäni, jollei linja-auton tasainen hurruutus ja (toivottavasti) mukavat penkit turruta sitä vaimeaksi taustakohinaksi. 

Viimeinen työpäivä (perjantai, luonnollisesti) kruunattiin pistämällä suloisen rasvatonta kengurun lihaa poskeen ja huuhtomalla se alas kevyellä vaalealla oluella. Sillä seoksella luulisi sitkeimmänkin maun suustaan haihduttavan pois. Niinhän sitä luulisi, mutta kun se kenguru ei oikein maistu miltään. Mutta ei sen puoleen, eipä suussa ollut mitään makua, joka olisi pitänyt pois pestäkkään. Työharjoitteluajasta on mielenpäällä jäljellä vain hyviä hetkiä ja opittuja asioita. Hyvä Tero, niin sitä pitää! Yltiöpositiivisesti katselemaan olkapään yli. Nau!

Kuten jo todettua, kohta istumme seitsemäntoista tuntia bussissa siirtäen fyysisen olemuksemme Melbournesta Sydneyiinhinihin (voi kettu mikä sana taivuttaa), katselemme sen kaupungin nähtävyyksiä muutaman päivän ja sitten taas bussin selkään. Tavoitteena saavuttaa Australian kaakkoisosa muutamassa viikossa ja samalla nostattaa ympäröivää ilman lämpöämme ainakin kymmenellä asteella sinne päin mentäessä. No, pistetään vaikka sitten viistoista. 

Matkan ajaksi on kaikenlaisia suunnitelmia, saas nähdä mitkä niistä toteutuvat. Tämä pikainen päivitys jatkuu sitten jossain kohtaa matkan päältä. Onnea meille.

 

kuva Tasmanian nummilta..