Annan myöhäinen herääminen antoi minulle hieman luppoaikaa, jonka päätin käyttää blogin päivittämiseen. Kova tahti siis jatkuu täällä Australiassa. (..jos tässä kirjotuksessa tulee jälleen jotain kertausta edellisistä, johtuu se siitä, etten oikein muista mitä olen aiemmin kirjoittanut..)

Vaikka olen hieman nurissut tästä etelä- Australian talvesta tämän blogini aikana, olen ikäväkseni kuullut, ettei tämä ole edes mikään erikoisen huonokelinen syksy (tosin näin kylmää ei ole ollut sitten yhdeksänkymmentä luvun puolenvälin): sateet eivät ole ollut runsaita. Luonnolle tämä tosin ei ole niin hyvä juttu kuin mitä se on meidän kuivana pysymiselle. Normaalisti sateiden mukana tulevat mukavat puuskittaiset tuulet, jotka kääntävät sateenvarjot saumoistaan ylösalaisin ja näin kastuminen on taattua. Joten pistän pisteen moisille nurinoille tästä eteenpäin. 

Kuluneet viikot ovat siunanneet meitä asumispaikan vaihdoksella ja muutenkin ihan lungilla menolla. Anna on kantanut kortensa maailman parantamisen kekoon ottamalla osaa vapaaehtoistoimintaan (osallistumismotivaatioiden taustalla uskoakseni siinsi myös mahdollisuus nähdä kenguruita ja muita ökömököjä) ja tänään tuo toiminta jatkuu kun juhlistamme jotain buddha-päivää / juhlaa / festivaalia ja näemme ikihymyänsä hymyileviä maailmaa-parantavia sekopäitä, ja varmasti joudumme kuulemaan useaan otteeseen miksi buddhalaisuuteen pitäisi kääntyä. Mutta sieltä saa ilmaista safkaa. 

Muutto toi elämänlaatuumme huomattavaa parantumista: pääsimme nykäisemään irti eräänkin okaan lihastamme, tarkoitan tällä sitä mega-ei-ihmismäisiä-ärsyttämispiirteitä omaavaa korealais-emäntäämme, joka edellistä asumispaikkaa terrorisoi. Muutto oli aikalailla kuin laastarin repäisi irti (mitä nopeampaa sen tekee, sen vähemmän se sattuu). Tätä nykyä asumme 4-6 vietnamilaisen (en ole laskenut määrää, viuhahtelevat ohi niin nopeasti ettei eri yksilöitä erota) ja yhden aussitytön kanssa saman katon alla. Tässäkin asumisessa on omat kiemuransa, mutta silti on se huomattavasti mukavampaa kuin edellinen jääkaappimme. 

Muuten aikaamme olemme saaneet kulutettua museoiden ja muiden tapahtumien vierailemisella (mm. venäjä-festit tuli nähtyä, huomattava pettymys). Vaikka talvi lähestyykin, ei kaupunki käperry itseensä vaan houstaa koko ajan erilaisia tapahtumia. Jees meininkin.

Kuten aiemmin todettua, Tasmanian työreissu alkaa tulevana tiistaina. Luvassa on siis vettä ja sähköä, uimalan avajaiset ja esiintyjänä jonnin verran mainetta saanut performanssi-ryhmä Melbournesta. Kaikki tämä on hyshys-nimikkeen alla, sillä ilmeisesti kyseisen ryhmän esiintyminen on jonkin asteinen yllätys. Yllätyksen takaamiseksi on joutunut vannomaan verivalat ja suostumaan rankaistavaksi jos salaisuuksia johonkin ulkopuoliseen korvaan vuotaa (tähän blogiin uskallan kirjoitella näitä asioita, sillä eihän nämä vääriin korviin /silmiin pääse vuotamaan..?). 

Pääsemme siis Tasmaniassa viettämään myös neljän päivän loman, jonka kulutamme itärannikon tutkimiseen. Koko Tasmaniassa olo aikamme yövymme vapaaehtoiseksi suostuneiden ihmisten kotona (hospitalityclubin / couchsurfingin etuja). Yöpyminen on siis ilmaista ja samalla pääsee tutustumaan varmasti mielenkiintoisiin ihmisiin. Suunnitelmissa olisi myös auton vuokraaminen, jolla näitä rannikkoalueita sitten pääsisi tutkimaan laajemmin - mielessä on kuva jostain miehisestä 4WD-maasturista, mutta budjetin takia taidamme ahtautua johonkin suzukiin (mallia kosmisen-muli-armeijassa) ja vältellä huonokuntoisempia polkuja. Saamme siis vieläkin kouriintuntuvampaa kosketusta vasemmalla puolella ajamiseen. 

Katsotaan mitä rikkaampina palaamme Tasmaniasta. STOP.